Viikko hostellissa

Viime tiistaina kirjauduin sisään Maze Backpackers-nimiseen hostelliin Sydneyn keskustassa.

Päätin, että haluan lähemmäs keskustaa, jotta pystyn liikkumaan helpommin

ja näinollen myös tekemään enemmän. Mun viikko on kohta jo ohi, aika on mennyt niin nopeasti.

Ei sinänsä ihme, koska onhan tähän mennessä ehtinyt surffaamaan, makaamaan rannalla, lounastamaan eri ihmisten kanssa, kokeillut boulderointia, hot yogaa, JA kävin myöskin hyppäämässä lentokoneesta. Niinku WHAT.

Tein aiheesta videon, jonka löydätte klikkaamalla tästä.

Olen myös omassa privahostellihuoneessani saanut aikaiseksi levätä, ihan ilman stressiä.

Istuin eilen suurimman osan päivästäni sängyssä ja selasin youtubea, sekä halpoja lentoja ja mietiskelin, että minnes sitä sitten seuraavaksi menisi.

Nyt on jonkinlainen alustava suunnitelma ensi kuulle, joulukuulle, sekä tammikuulle. Sen jälkeen en olekaan ihan varma mitä tapahtuu, palaanko Suomeen vai käynkö peräti vielä jossain toisessa maassa.

Tänään illalla yritän saada yhtä aussiserkkuani ulos, ja huomenna olisi tiedossa hieman turha kampaajakeissi. En edes tiedä haluanko sinne vai en. Tavallaan joo, mutta vähän jänskää mikä lopputulos on ja sopiiko se mulle vai ei..

Oh well, senhän näkee sitten.

Surffauspäivitys vielä; kolmas kurssi sujui niin hyvin, että päätin harjoitella seuraavalla kerralla itsenäisesti. Eli into vaan kasvaa.

Suorituspaineita?

Keskiviikkona on edessä kolmas surffikurssi ja sen jälkeen aion vuokrata laudan. Itsekseen harjottelu on varmaan hieman vaikeampaa kun kukaan ei auta vauhdin saamisessa tai sano missä kohtaan pitää nousta seisomaan. Mutta ei se mitään, harjottelua ja kärsivällisyyttä vaan.

Oon siis innostunut surffaamisesta aika kovasti ja haluaisin surffata useammin, muttei ole ollut paljoa mahdollisuuksia, kun ei täältä kämpiltä viitsi raahata lautaa reilun tunnin matkaa rannalle.

Ehkä mä majotun Manlyyn hostelliin viikoksi tai kahdeksi niin pääsen parissa minuutissa kävellen rantsulle, se olis parasta!

Mun tekisi mieli keskustella ja jakaa ääneen hieman vakavempiakin ajatuksia. Liittyen ylisuorittamiseen ja työuupumukseen, sekä paineisiin, niin niiden asettamiseen kuin alla olemiseenkin.

Sen lisäksi, että itselläni on käytännönkokemusta kaikista kolmesta kategoriasta ja äitini on pitkällä sairaslomalla työuupumuksen takia, viikko sitten keskustelin siskoni kanssa, että nyt hänkin on siinä pisteessä. Hänelle burnout tuli muutaman vuoden aikana hiljalleen kasvaneista paineista ja stressistä.

Miksi? Mikä siinä on, että täytyy aina saada aikaiseksi niin paljon, olla ahkera ja hyvä, tai jossei hyvä niin ainakin parempi, mieluiten tietysti paras?

Edes kotona ei voi ottaa rennosti, vaan pitää vähintään siivota ja tiskata ja pyykätä, vaikka teki sen kaiken juuri toissapäivänä. Laiskottelu(oikealta nimeltä rentoutuminen) ei ole sallittua.

Aloin kyseenalaistamaan tätä asiaa pari viikkoa Sydneyyn saapumiseni jälkeen, kun huomasin, että heti kun oli yksikin päivä ilman tekemistä ja tehtävää olo muuttui ahdistuneeksi ja hyödyttömäksi.

Oon yrittänyt tehdä vlogia täällä ollessani, sillä mullahan on aikaa enemmän kuin ikinä ja niin paljon nähtävää/koettavaa, mutta fakta on se, että ajatus videoista ajoittain ahdistaa ja stressaa. Ihan vaan sen takia, että on suorituspaineita, ja saan kyselyä ''miksi et tee niitä useammin, millon tulee seuraava?'' Kunpa niiden tekeminen olisikin niin helppoa ja yksinkertaista, en vaan oo ikinä tyytyväinen siihen millaisia ne on. Jep, ylisuorittamista ja suorituspaineita.

Mä tein Suomessa duunia sen eteen, että on tarpeeksi rahaa Ausseihin. Laitoin kaiken säästöön, niin kuin oon aina tottunut tekemään, ja nyt ne riittää. Tein duunia sillon, jotta voin nyt nauttia.

En tullut tänne stressaamaan.

Tulin lomalle.

Näiden pohdintojen jälkeen päätin, etten aio etsiä töitä ellen meinaa kuolla nälkään.

Tarkottaen sitä, että nautin olemisesta ja elämisestä, teen mitä haluan, ja jos rahat näyttää hupenevan, mutta haluan jäädä pidemmäksi aikaa, niin sitten ehkä teen asialle jotain.

Toisaalta, pääseehän Ausseihin aina uudestaan, jos duunia ei löydy. Ajatus Suomeen palaamisesta on muutenkin erittäin lämmin.

Yritän nyt parhaani mukaan opetella sitä elämäntyyliä, missä ei tarvitse duunipaikan ikkunasta ulos katsoessa miettiä, että hitsi kun on nätti sää, mutten voi lähteä minnekään, koska työt.

Ihan vaan koska mä nyt voin.

Kiitos Jari, kun autat mua järjestelemään mun ajatuksia kokonaisemmaksi palapeliksi.

''Mul on kiva elämä,

ja koti-ikävä.''

Meri ja rannat, täältä tullaan!

Uusi viikko, uudet kujeet!

Viime viikonloppuna vietimme erään perheenjäsenen synttäreitä

ja kävimme vuokraamassa veneen tämän kunniaksi. Eikä ihan minkä tahansa

moottoriveneen, vaan sellaisen lauttapaatin, jossa oli grillausmahdollisuus.

Tuonne reissulle varattiin paljon ruokaa erilaisista salaateista rapuihin ja kaloihin.

Maistoin myös ensimmäistä kertaa elämässäni paistettua vauvamustekalaa ja

voin sanoa, ettei se ollut kovin kummoinen herkku. Mustekala itsessään ei ollut

juurikaan minkään makuista, mutta koostumus oli todella iljettävä, kumimainen.

Vaatii hieman totuttelua tuo mustekalan syöminen.

Eilisestä päivästä haluan kertoa enemmän. Tapasin erään suomalaisen tytön

ensimmäistä kertaa täällä, ja yhtäkkiä huomattiin että ollaan hengattu koko päivä,

melkein kellon ympäri. Vitsi millaisiin ihmisiin täällä törmää välillä.

Käytiin ensin keskustassa syömässä lounas-sushit puistossa,

minkä jälkeen päätettiin käydä tsekkaamassa Bondi beach, ja pari muutakin rantaa.

Meri on upean näköinen täällä, silmä kantaa kaukaisuuteen missä kaksi eri sinisen

sävyä kohtaa, ja merenkohina on kuin rauhoittavaa musiikkia.

En varmaan koskaan kyllästy.

Ja kun nyt rantatunnelmiin päästiin, ilmoitusluontoinen asia;

HUOMENNA MENNÄÄN SURFFAUSKURSSILLE!

Tätä mä olen odottanut kauan. Pelottaa mennä sinne pelleilemään

ja nolaamaan itseni, mutta onneki meitä on muutama muukin suomalainen

ensimmäistä kertaa kokeilemassa. AAAA en kestä!

Ainiin!

Sain tehtyä videonkin Youtuben puolelle My Dayn muodossa.

Pääsette katsomaan sen tästä.

Toinen viikko Sydneyssä alkoi

Viime viikolla kävin hieman turisteilemassa eli kiertelemässä keskustassa.

Kävin tsekkaamassa hieman ympäristöä ja perus turistikohteita,

kuten Harbour bridgen ja Oopperatalon.

Eilen haettiin yläkerran asukit lentokentältä, joten nyt talossa on

niiden kolmen koiran, yhdeksän kissan ja jo valmiiksi neljän ihmisen

lisäksi kaksi muuta touhuamassa. Tämä on varsinainen eläintarha, vaikkakin

kovin seesteinen sellainen. Kaikki sujuu hyvin.

Ensimmäinen viikko Sydneyssä on mennyt lähinnä totutellessa enoni

talon tapoihin ja lähinnä löhöillessä, mutta tällä viikolla olen päättänyt

saada jotain ihan aikaiseksikin.

Ainakin tämä mun suunnitelma olla ahkera on alkanut ihan hyvin.

sillä tänään(maanantaina) kävin moikkaamassa erästä Ausseihin

muutama vuosi sitten muuttanutta suomalaista, Elisaa.

Hänen blogin löydät tästä; Eliza Does Oz

Lounastettiin The Naked Duck -nimisessä ravitolassa keskustan huudeilla,

ja kyselin häneltä vinkkejä mitä tehdä, missä käydä, tai mistä edes aloittaa

tämä Sydney-elämä. Sain hyviä vinkkejä, kiitos niistä!

Yksi vinkeistä oli facebook-ryhmä nimeltä Suomalaiset Sydneyssä,

ja hämmästyksekseni löysin itseni hyvinkin pian laittelemassa tekstareita

ja ääniviestejä muiden suomalaisten kanssa.

Sain siis avattua pientä kaveripiiriäkin!

JA mikä hienointa, sain vinkkejä työnhakemiseen.

Olisi kiva saada rutiinia elämään ja vähän taskurahaakin,

joten yritän hakea jotakin hommaa. Ilmeisesti kaupoissa on tarve

myyjille nyt ennen joulua, joten taidan hyökätä heti ensimmäisenä niihin.

Lisäksi teen To Do-listin itselleni, miten voin auttaa

täällä talon ja eläimien hoitamisessa. Juuri hetki sitten mulle näytettiin,

miten kanat saadaan kanalaan ja miten ne ruokitaan. Haluan tehdä enemmän.

Miten niin työnarkomaani?

Musta tuntuu vaan, etten osaa olla lomalla. Puhuin Nickille tästä

samasta asiasta, että tuntuu kun olisi täysin hyödytön ja turha otus muiden tiellä,

kun ei ole aikataulua ja työtä. Hän pystyi hyvin samaistumaan, sillä oli itsekin

juuri puoli vuotta kiertelemässä maailmaa, ja asusteli ihmisten nurkissa

osan ajasta. Hän vakuutti mulle, että se menee ohi.

Kuuluu asiaan.

Ehkä mä vielä joku päivä totun jonkinlaiseen lorvailuun!

Brisbane jäi taakse

Ensimmäinen viikko Brisbanessa ei ollut

paras mahdollinen, joten kaupungista jäi vielä pieni kysymysmerkki

leijumaan ilmaan. En ehtinyt nähdä hienoja rantoja tai suurimpia nähtävyyksiä.

Sunnuntai-iltana oli onneksi hyvä sää, sillä vietimme kaverini ja tämän ystävien

kanssa aikaa Brisbane Festivaleilla. Ruokaa, juomaa, live-musiikkia.

Jatkoimme myös eräänlaiseen Columbia nightiin ja myöhemmin clubille.

Ei siitä sen kummempaa sanottavaa. Olin melko väsynyt, joten menin ajoissa nukkumaan.

Maanantain aamulla jätin hostellin taakseni ja kokeilin ensimmäistä

kertaa elämässäni uberia. Melko pelottava kokemus, mutta selvisin lentokentälle.

Sydneyn päässä serkkuni Nick tuli hakemaan minut kentältä,

kävimme juomassa oluet pubissa, kävelimme tovin ympäriinsä kattelemassa meininkiä,

söimme vegeravintolassa ja sitten vihdoin enon tykö!

Tämä talo on isohko kaksikerroksinen omakotitalo.

Täällä asuu koko perheen lisäksi kolme koiraa ja yhdeksän kissaa. Plus viisi kanaa!

Ja silti minulla on isolla sängyllä varustettu oma huone! Taivaallista!

Nukuin niiiiin hyvin viime yönä (varmaan lähemmäs 12h) etten edes muista

koska olisin viimeksi nukkunut noin hyvin.

Pihalla on paljon tilaa, erilaisia hedelmäpuita, uima-allas ja

kellarissa on itse rakennettu sauna. Wau!

Nyt on hyvä olla. Haluan auttaa kotitöissä mahdollisimman paljon,

sillä olen niiiin kiitollinen kaikesta tästä.

Voittaa hostellin 100-0.

Palailen jälleen myöhemmin asiaan!

Viikonloppu Brisbanessa

Kuulin huhua, että perjantai on täällä paras päivä mennä ulos,

niin yksin kuin kavereidenkin kanssa, koska kaikki ovat erityisen

hyvällä tuulella viikonlopun alkaessa.

Täällä on kuulemma tapana mennä täysin tuntemattomien kanssa istumaan samaan

pöytään ja aloittaa keskustelu ihan mistä tahansa. Niitä ihmisiä ei ehkä

enää sen illan jälkeen näe, mutta kaikilla on ainakin ollut hauskaa.

Suomalainen pyörittelisi silmiään ja kysyisi töykeästi; onko sulla joku ongelma?

Sinänsä harmittaa, etten ottanut vastaan mahdollisuutta kokea tämä,

vaan päädyin nukkumaan suurimman osan päivästäni.

Olin nimittäin niin väsynyt, että nukuin

ensin päivällä melkein 2h päiväunet, ja illalla jatkoin unia normaalisti.

En jaksanut edes nousta aamupalalle, vaan jatkoin unia herätyskellon soitosta

huolimatta, ja heräsin seuraavan kerran siivoojan kolisteluihin.

Ihan vain huomatakseni nukkuneeni melkein 11h ja olisin hyvin voinut sulkea silmäni uudestaan.

Ilmeisesti aikaero on vielä niskanpäällä.

Kävin tovi sitten kävelyllä metsästämässä ilmaista wifiä ja mahdollisesti jotakin aamupalaa,

ja ilmeisesti näytin vähän vähemmän eksyneeltä tällä kertaa, sillä minulta kysyttiin

navigointiapuja. Voih, olisipa rouva tiennyt paremmin! En osannut tietenkään

neuvoa, joten jatkoimme omia teitämme eri suuntiin.

Tänään ajattelin olla rohkea ja pestä pyykkiä!

Hostellilla on monta pesukonetta ja kuivausrumpua, mutta en

ole varma osaanko käyttää näitä kolikoilla toimivia kapistuksia alkuunkaan.

Niin, ja voisin tehdä tänään jotain muutakin, etten pelkästään nuku. En tosin tiedä mitä.

Ehkä etsin kivan kahvilan, istun tuijottelemassa ohikulkijoita ja kirjoitan.

Tai sitten kävelen toiselle puolelle jokea. Se ei tosin houkuttele nyt, kun ulkona

sataa ja tuulee. Täällä on ollut ihmeen kylmä ilma koko viikon. Noin 20 astetta,

pientä sadetta ja kova tuuli.

Huomenna, sunnuntaina, meillä on suunnitelmia paikallisen kaverini kanssa.

Täällä on ollut koko viikon Brisbane Festival, jonka tarkoituksena

on tuoda eri pubeissa ja baareissa esille alueen tuntemattomampia bändejä ja artisteja.

Selittänee hieman väenpaljouttakin.

Sunnuntaina on sitten ilmeisesti hieman isompi tapahtuma tuolla joen varrella,

valoshowta, livemusiikkia, monia pubeja sun muuta.

Kuulostaa hyvältä päätösjuhlalta tälle Brisbane-viikolle!

Maanantaina klo 3;30pm paikallista aikaa eli Suomen aamuaikaan

lennän Sydneyyn, missä serkkuni tulee minua vastaa. Odotan niin innolla hänen näkemistään!

Meidän viime näkemästä ei ole edes kovin kauaa. Olihan hän Suomessa

joulun, ja vielä uudestaan keväällä.

Sydneyn To Do-listalla on mm,

Surffaus

Eläintarha

Yöelämä

Parhaan kahvilan metsästys

Kahvista vielä sen verran, etten ole kokeillut kuin yhden laten verran aussikahvia,

ja ihan samalta se omasta mielestäni maisui. Tosin latessa on enemmän maitoa kuin kahvia.

Kokeilen tänään siis jotain muuta!

Perjantai

Noniin, nyt on ihan hyvä olo.

Olin eilen kaverini ja hänen kahden duunikaverin kanssa ulkona.

Istuttiin heidän vakkarimestassa, eräässä meksikolaisessa pubissa.

Olut ja viini siellä oli erittäin hyvää, ja ruoka myös ihanaa.

Olin yllättynyt siitä miten helposti englantia näiden tuntemattomien ihmisten kanssa

pystyi puhumaan, ja he ottivat minut vastaan todella hyvin. Lovely!

Muutaman juoman jälkeen muu porukka lähti nukkumaan ja minä suuntasin hostellille.

Pienen kavereideni antaman rohkaisun myötä päätin uskaltautua hostellin clubipuolelle

ja yllätyin siitä meiningistä. Olin hädintuskin ehtinyt pyytää vettä kun jo joku

tuli kysymään miten ilta on sujunut. Sain uuden kaverin.

Hänen kanssa seurattiin beer pong-kilpailua ja myöhemmin käytiin harjottelemassa

skeittausta. Oli hauskaa ja kiva huomata ettei se laudalla pysyminen ole niin hankalaa.

Kuulemma skeittaus on verrattavissa surffaukseen, joten ehkä

musta saadaan vielä surffarikin joku päivä!

Tänään aamulla herättyäni menin hakemaan kioskilta pari vesipulloa,

ja hämmästyksekseni tuo eidellä mainittu uusi kaverini käveli vastaan.

Ihme yhteensattuma.

Tuo kyseinen tyyppi yritti ettiä erästä asuntoa, jota suunnitteli vuokraavansa,

joten liityin etsintäseuraan. Ja kyllä, eksyttiin pahemman kerran.

Jokseenkin helpottavaa huomata, ettei edes aussit osaa liikkua täällä, haha!

Luovutin puolen tunnin kävelyn jälkeen ja kaveri jatkoi oman onnensa

nojassa matkaa taksilla.

Näin suomalaisena heti epäilyttää ihmisten ystävällisyys ja huomaavaisuus.

En luota oikeastaan kehenkään täällä, enkä uskalla juurikaan puhua kenellekään

tuntemattomalle. On vaikea saada kontaktia ihmisiin.

Mutta nyt en sentään ole ihan niin yksin kuin alkuviikosta.

Ehkä pääsen ulos kuoresta tämän viikon aikana.

Yritän etsiä lentolippuja maanantaille.

Jätän silloin Brisbanen taakseni ja suuntaan Sydneyyn.

Odotan sitä todella paljon, sillä näen serkkuni Nickin ja saan

yöpyä Lauri-enon talossa. Helpottunut fiilis siitäkin, että

on tuttuja ihmisiä vastassa, eikä tarvitse enää kestää tätä hostellimeininkiä ja

nukkua monen muun ihmisen kanssa samassa huoneessa.

Ei hostellissa siis sinänsä mitään vikaa ole, mutta täällä on ihmeen yksinäistä,

ja silti et saa koskaan olla rauhassa.